Bodil Frendberg – Metamorphic(s) 28.2. 2009 - 8.4. 2009 Bodil Frendberg – Metamorphic(s) 28.2.-13.4.2009
Kummigalleria
Hallituskatu 7 (Valve)
Avoinna ma-su klo 10-20
Metamorphic[s]
Alussa oli lavaste. Viuhka. Silinterihattu. Auringonkukka. Gramofonin vääntynyt torvi, baritonin ponnistukset uudelleen kuulluksi tuloa kerjäten. Hylättyjä esineitä, jääräpäisesti vartioimassa heidän muistoaan, jotka kerran pitivät niitä arvossa. Aikaan jäätyneitä muotoja, ojentuen kohti jotain elämän väisteellisyyden takana. Punaiset kengät. Täytetyt linnut. Liikkumattomat paperikartiot. Tehtyjä tai löydettyjä lavasteita, jotka Bodil Frendbergin tarkan silmän alla eivät vain herää eloon vaan tulevat keskeisiksi metamorfoosin poetiikalle. Poetiikka joka täydellistyy, ja tulee kuolemattomaksi, hänen teksturoidun ja pitkälle henkilöityneen valokuvauksen prosessin lähestymistapansa kautta.
Vapauttaen ne aioituista tehtävistään sekä unohdukselta kirpputoreilla ja roskalavoilla Frendberg tuo lavasteensa jokaiselle erikseen luotuun ympäristöön; usein odottamattomiin yhteyksiin ihmishahmon kanssa. Leikki valon ja varjon kanssa esiintyy ympäristöissä voimakkaana, välitilan etsinnässä, tuon hämärän rajamaan joka väreilee vapautuksen potentiaalia, uusien muotojen ottamiseksi.
Frendbergin valokuvaamat ihmiset, yhtä huolella valitut kuin hänen lavasteensakin, ovat merkittävämpiä kyvyssään välittää tunne elämän väliaikaisesta luonteesta kuin väitteessään kiinteistä, luettavissa olevista identiteeteistä. Aikana, joka on tulvillaan pakkomielteisyyttä kehosta, poliittisen hallinnan kohteesta statussymboliksi, kehon ruumiilliset ominaisuudet jäävät Frendbergin työssä alisteiseksi eleille, ilmeille tai asennoille, jotka välittävät hienovaraisesti sekä itsen haurauden että ihmisen hengen päättäväisyyden. Yksinäiset hahmot kohoavat varjoista tai uskaliaasti katkaisevat valon, aina osittain piiloutuneina mutta saavuttaen läsnäoloa ja voimaa esineistä ja ympäristöistä, joiden kanssa ne kummasti vuorovaikuttavat.
Metamorphic[s] -kokonaisuudessa on ainesta karnevaalista, jonkun tajunnan tason takaisen etsinnästä, missä henki vapautuu sosiaalisen mukautumisen raadannasta kotiutuakseen väliaikaisesti kuvitteellisten kokoonpanojen sarjaan. Hanhenpäinen hahmo kokovalkoiseen puettuna. Langennut kartio käyttämättömässä varastorakennuksessa. Liikettä musliiniverhoissa, kuin liikkuvan hengen röyhistämää. Valkoisen valon pysäyttämän hahmon siluetti. Puolihymyilevät silmät kasvokkain ripustetun auringonkukan teriön kanssa.Yhdessä kuvat rakentavat kertomuksen hengen etenemisestä, tullen ja mennen mielen mukaan, kuin Ovidiuksen Metamorfooseissa, koskaan kuolematta, aina elossa ja edeten uusiin ja odottamattomiin muotoihin.
Frendbergin tarkka kuvastonsa hallinta – tällaisen etenemisen sisältämään pystyvien ilmapiirien hallinta – on yhtä paljon velkaa hänen herkälle ihmisten, lavasteiden ja ympäristöjen ohjaukselleen kuin valokuvaamisen hallinnalle. Käyttäen taidevalokuvauspaperia ja vaihtoehtoisia vedostustekniikoita Frendberg jälleentyöstää usein lopullisten vedosten pintaa myöhemmissä vaiheissa, ulottaen muutoksen prosessin valokuvaan itseensä esineenä. Vapaana indeksoivalta siellä-olemiseltaan valokuvasta tulee rikas ja viettelevä mediumi, joka kutsuu meitä pysähtymään hetkeksi hänen luomiensa rinnakkaisten todellisuuksien joukkoon. Pysähdy siis Bodil Frendbergin Metamorphic[s]in sivujen joukossa ja innoitu, tai jopa muutu, kuten minulla on ollut kunnia.
Anne Burke / suomennos Paavo J. Heinonen
| 
