Henna-Riikka Halonen – Local Body ja Tag Line 9.3. 2007 - 9.4. 2007 Kuvasarja “Local Body” kuvaa ihmistä joka hakee vuorovaikutusta ja kosketusta ympäristöönsä, matkimalla sen fyysisiä ja visuaalisia ominaisuuksia.
Nämä valokuvat tutkivat miten yksilön subjektiivisuus on jatkuvan rekonstuution alla ja kuinka yksilö samanaikaisesti ottaa osaa kulttuurin ja yhteiskunnan luomiseen mimetiikan kautta. Ne pyrkivät herättämään kysymyksen yksilön henkilökohtaisista arvoista yhteiskunnan sisällä ja tutkimaan sitä miten yksilö kokee ja määrittelee oman elinpaikkansa ja siihen kuulumisensa yhä kiivaammin liikkuvan globalisaation maailmassa. Näissä kuvissa Ihmiskeho itsessään voidaan käsittää objektin lailla, tasapainoillen passiivisuuden ja aktiivisuuden välimaastossa. Kysymys herää, onko ihminen objekti vai subjekti, aktiivinen toimija vai alistuva uhri.
Mimeetiikka tarjoaa kuitenkin kokemuksen jossa subjektin ja objektin kategoriat muuttuvat läpinäkyviksi ja mahdollisiksi ylittää. Yritykset mukautua ja matkia muuttuvat tahtomattaan tragikoomiseksi parodiaksi. Kaupunkimaisemat, johon performanssit sijoittuvat, korostavat näiden mukautumisyritysten absurdiutta, mutta myös niiden moniselitteisyyttä. Miten määritellään henkilökohtaisten tarpeiden ja kokemusten olemus. Voidaanko enää vetää rajaa henkilökohtaisten ja yleisten tarpeiden välille? Kuinka ulkopuoliset vaikutteet ja ideat muokkaavat identiteettiä ja omanarvontuntoa? Mimetiikkaa ei voida kuitenkaan yleistää pelkästään alistumisen aktiksi, vaan se sisältää itsessään aina jonkinlaista passiivista vastarintaa, hiljaista kapinaa. Naurua joka on jatkuvasti vaarassa muuttua kivuliaaksi.
Toiston akti ja kokemus ovat representaation olennaisia lähtökohtia. Toiston alleviivaaminen pyrkii kääntämään katseemme myös valokuvauksen olemukseen representaation tärkeänä välineenä. Herää kysymys onko kuvattava performanssi olemassa kameraa varten vai toimiiko kamera välineenä vain performanssin tallentajana. Vai onko kysymys ennemminkin siitä miten nämä eroavaisuudet ruokkivat toisiaan jonka myötä konventionaaliset raja-alueet muuttuvat määrittelemättömiksi.
Valokuva vangitsee yksilöllisen kokemuksen ja konventionaalisten reagointi ja käyttäytymismallien suhteen naiden välisessä neuvottelupisteessä: valokuva on sekä määrittäjä, että määriteltävä. Herää kysymys; mikä on aito kokemus ja mikä esitystä, mikä on mukautumista ja mikä kapinaa. Valokuvat toimivat kaksijakoisena muistutuksena, toisaalta yksilöllisen näkökohdan kyvystä kehystää ja määrittää maailmaa ja toisaalta siitä miten yksilöllinen näkökohta on aina sidottu laajempiin representaation rakenteisiin.
Henna-Riikka Halonen
Yhteydet: Pohjoinen valokuvakeskus, toiminnanjohtaja Alla Räisänen, puh. 040-7272135, e-mail: alla.raisanen@pohjoinenvalokuvakeskus.fi
| 
