Kummigalleria

Mikko Ijäs – Kakka on lahja

26.8. 2006 - 30.9. 2006

Kummigalleriaan syksyllä 2006 tuleva installaation teemoja on lapsuus, mieheksi kasvaminen, ympäristön ja yhteisön vaikutus yksilön kehitykseen sekä nyky-yhteiskunnan valtarakenteet. Teokset ovat lapsekkaan iloisia, mutta ne käsittelevät vakavia asioita. Tämä vastakohtaisuus, yllätyksellisyys, ironia, lapsellisuus ja ulkopuolisuus onkin tärkeä osa tuotantoani. Käsitteellisessä installaatiossa Kakka on lahja on yhdistetty esineitä, maalauksia ja valokuvia.
Installaatiossa Kakka on lahja pyrin hyväksymään länsimaisen kulttuurin tukahduttaman primitiivisyyden ja spontaanin käyttäytymisen. Käsitykseni mukaan ideamme ovat pääosin psykoottisia, säädyttömiä tai tavanomaisia. Taiteilijana meidän tulisi tarttua juuri spontaaneihin ideoihin. Emme kenties olekaan kaikki huippuosaajia. Olemme suurimmaksi osaksi keskinkertaisuuksia, joten miksi teeskennellä fiksua jos olo on psykoottinen tai säädytön.
Olemme viettiemme varassa toimivia sosiaalisista suhteista riippuvaisia olioita. Jätöksiemme pakonomainen piilottaminen ja niiden erottaminen arkikokemuksesta on Freudin mukaan ainoa ero ihmisen ja eläimen välillä. Hänen mukaansa kakkaan liittyvät ongelmat manifestoituvat länsimaisessa kulttuurissa vallan himona, itsekeskeisyytenä ja empatian puutteena. Teoksillani yritän hyväksyä tosiasian, että olemme yhtälailla viettiemme ja himojemme ajamia kuin muutkin eläimet. Kakka on lahja!
Installaation osana on sarja valokuvia, jotka esittävät kuvitteellisia työntekijöitä. Kuukauden työntekijä -teokset käsittelevät nyky-yhteiskunnan eriarvoisuutta, kilpailuhenkisyyttä ja maksimituloksen havittelua. Valokuvat kyseenalaistavat länsimaisen kulttuurin käsityksen ihmisen rationaalisesta käytöksestä. Miksi yritämme pakonomaisesti hallita viettejämme ja halujamme? Miksi emme reagoi olessamme iloisia tai surullisia? Onko spontaani käyttäytyminen väärin? Miksi kehitämme jo varhaislapsuudessa pelon hassuja ilmeitä kohtaan?
Teoksissani valokuvat ovat aina dokumentteja menneestä ja ne liittyvät läheisesti kuolemaan. Se mitä näemme valokuvissa on aina peruuttamattomasti kadonnut tai poistunut. Teokset kyseenalaistavat valokuvissa esiintymisen traditiot. Kuvien valaistus ja pukeutuminen viittaa ironisesti työntekijöistä otettaviin konventionaalisiin ja luokitteleviin muotokuviin. Maalauksissa minua kiehtoo välittömän prosessin ja ajan näkyvyys lopullisessa teoksessa. Maalauksesta voi nähdä mikä on ollut ensiksi ja mikä on tullut sen jälkeen. Teoksissani pyrin kurottamaan kohti tulevaisuuden epävarmuutta yhdistämällä maalauksen välitöntä läsnäoloa ja valokuvien ja esineiden menneisyyteen kurkottavaa kaipuuta.