Niclas Warius, Aada Niilola, Laura Nissinen, Tea Mäkipää 4.8. 2007 - 2.9. 2007 Niclas Warius
Solitudes 4.8 – 2.9. 2007
Rantagalleria, Hallituskatu 7, Oulu
Aada Niilola ja Laura Nissinen
Valokuvia 4.8 – 2.9. 2007
Nukun näyttelytila, Hallituskatu 7, Oulu
Tea Mäkipää
Solitude – videoteos 4.8 – 2.9.2007
Kummigalleria, Hallituskatu 7, Oulu
Osana Pohjoisen valokuvakeskuksen 20-vuotisjuhlavuoden näyttelyohjelmistoa Pohjoinen valokuvakeskus esittää elokuussa 4.8 – 2.9. Rantagalleriassa, Nukun näyttelytilassa sekä Kummigalleriassa neljän suomalaisen taiteilijan yhteisnäyttelyn.
Yhteistä valituille neljälle taiteilijalle – Niclas Wariukselle, Aada Niilolalle, Laura Nissiselle ja Tea Mäkipäälle – on kuvan ainutlaatuinen kyky kertoa tarinoita.
Wariuksen Rantagalleriassa esillä oleva “Solitudes” -kokonaisuus koostuu kahdesta valokuvasarjasta. “Avoin sarja” on nimensä mukaisesti avoin alati kasvava valokuvasarja. Kuvia yhdistää niiden tunnelma – ne ovat kuin arvoituksellisia hetkiä jostakin tapahtumasarjasta. Kuvat ovat usein “hiljaisia”. Ne eivät vaadi mitään, mutta antavat mahdollisuuden nähdä ja löytää. Kuvan arvoitus voi olla erityinen väri, joka dominoi kuvaa, mittakaavan kyseenalaistaminen tai esimerkiksi tunnelma, joka antaa viitteitä jostakin kuvan ulkopuolella tapahtuneesta.
Rationaalisuus, kurinalaisuus ja toisto tulevat näkyviksi “Solitudes”-sarjan kuvissa. Kuvat nähdään yhdestä kulmasta suoraan edestä, ikään kuin kaksiulotteisina. Nämä kuvat ovat syntyneet kuin itsestään – pyytäneet tulla kuvatuksi. Kuvat saavat voimaa toistosta ja yhtenevästä muotokielestä.
Toisto ja yhtenevä muotokieli ovat nähtävissä myös Laura Nissisen Nukun näyttelytilassa esillä olevissa kuvissa. Kuvat ovat vähäeleisiä minimalismiin asti. Perusmuodot, viiva, ympyrä ja suorakulmio toistuvat, värin käyttö on hillittyä. Laura Nissisen valokuvataiteelle on ominaista kuvien yhteen liittäminen, kertominen variaation kautta. Lopullinen kuva voi muodostua kahdesta tai tuhannesta kuvasta. Variaatio on myös ajallinen käsite, kuten teoksessa Tuhat taivasta, Sen kuvat ovat syntyneet yhden talven aikana kun Laura Nissinen on seurannut taivaan värin muuttumista valon mukaan. Taivaskuvista muodostuu visuaalinen päiväkirja – kertomus itsestä värin avulla. Yhdistämällä kaksi tai useampia kuvia luo kuvien välille tai niiden sisälle uuden tilan. Rinnastamalla ei-esittävän ja esittävän kuvan Nissinen antaa valokuvalle lisää kertomisen tapoja – tuo niihin kosketuksen tunteen.
Aada Niilolan Nukun näyttelytilassa esillä oleville kuville niissä näkyvät elementit eivät ole todistusaineistoa todellisuudesta. Niilolaa ei taiteilijana kiinnosta valokuvan todistusvoima, vaan sen kuvittelukyky. Kuvissa näkyvät elementit ovat ikään kuin näyttelijöitä ja objekteja, joiden avulla Niilola pyrkii ilmaisemaan sanottavani.
Tea Mäkipään Kummigalleriassa oleva “Solitude” -videoteos on kertomus tulevaisuudesta eräästä talvisesta yöstä etelä- Saksassa vuonna 2010. Teoksessa äiti ja lapsi yrittävät löytää syötävää ja juotavaa, pysytellä lämpimänä ja miettiä keneen voi luottaa paikassa, jossa mitään apua ei ole saatavilla.
| 
