Perttu Saksa – Forever – Valokuvia ja videoita 9.12. 2005 - 15.1. 2006 Kuka katsoo, missä, miten ja miksi? Minkälainen on kuvaajan, kuvan kohteen ja katsojan välinen suhde? Mitä tapahtuu, kun katson kohdetta, vaikkapa maisemaa? Se ei koskaan ole hiljaa, vaan heijastelee takaisin suhdettani paikkaan ja aikaan, historiaan, kansallisuuteen, toiveisiin
ja odotuksiin siitä kuka olen, mitä en ole, mitä haluaisin olla.
Olen kuvannut moderneja eläintarhoja, lasin taakse rakennettuja luontoa jäljitteleviä konstruktioita. Näkymiä, joiden kohtaaminen tapahtuu eristettynä, ennalta asetetusta paikasta ja tilanteesta käsin. Kuvattuihin tiloihin liittyy paljastumisen tunne. Lavastetun maiseman ja lavastamisen paljastavat rakenteet törmäävät kuvissa yhteen. Maiseman merkitys ei muodostu niinkään paikassa olemisen ja kokemisen, kuin katsomisen ja kuvantekemisen kulttuurin kautta. Kun rakennetaan luonnon näköistä luontoa, rakentamisen lähtökohtana ei ole koettu, vaan katsottu luonto. Luontokuva.
Rakennetun maiseman kuvaaminen tuo tilan katsomiseen etäisyyden, ja tilan rakenteet nousevat esiin. Katsojan tämänhetkinen oleminen, havainto katsomisen ja esittämisen vuorovaikutuksesta paljastuu kuvan representaation kautta hetkellisesti. Katsoja tulee tietoiseksi omasta tilastaan.
Peter Weirin elokuvassa Truman show (1999), oli myös kyse representaation rajojen löytämisestä. Elokuvassa koomikko Jim Carrey esitti miestä, joka havahtui todellisuuteen reality-tv:n sisältä, jossa hän oli asunut syntymästään saakka näyttelijöiden ympäröimänä, taivasta ja merta myöten lavastetussa maailmassa.
Tänä syksynä saksalainen tv-yhtiö ilmoitti aloittavansa Truman-show ohjelman valmistelut saksalaiseen vuoristokylään. Ohjelman on tarkoitus seurata työttömistä palkattua yhteisöä, jonka toivotaan perustavan tv-kylään perheitä, kauppoja ja työpaikkoja. Fiktiivisestä esikuvastaan poiketen tosielämän Trumanit ovat tietoisia Isoveljen valvovan silmän läsnäolosta ja elämäntekojen vaikutuksista katsojalukuihin. Kyse on vastavuoroisuudesta. Kokemisesta ja katsomisesta molempiin suuntiin.
Vastavuoroisuudesta, joka on lopulta pieni kuin apina, joka kuvassa makaa penkillä rennosti kuin unelmoiden, kädet sivulla, katse ylös taivaalle kohdentuen. Kuvassa pieni apina ei ole enää eläin. Tapamme katsoa kuvia on koskettanut sitä. Haluamme sen olevan jotakin muuta. Odotukset asettuvat kohteeseen, tapaan tulkita kuvaa ja elää sen kanssa. Mitä mahdollisuuksia avautuu, sulkeutuu ja mitkä ovet jäävät avoimiksi molempiin suuntiin?
Kysymystä voi lähestyä myös kehollisuuden kautta. Minkälaisia toiveita ja odotuksia kehoon liittyy? Millä tavoin esitämme itseämme muille ja miten katsomme toista? Miten asettua kameran eteen vapaaottelun voittajana vaikka peli on jo menetetty? Hetki on ohi. Maiseman tavoin, kehon kuva on lopulta sidoksissa ennakko-odotuksiin ja valittuihin tapoihin olla maailmassa. Keho on suhde paikkaan, maisemaan, kulttuuriin ja kansallisuuteen.
Katse. Kyse on suhteesta maailmassa olemiseen. Miten tiedostat paikkaa, tilaa jota asut? Mitä kommunikaatio on? Minkälaisia aukkoja ja katvetiloja siihen sisältyy?
Perttu Saksa
Yhteydet: Alla Räisänen, toiminnanjohtaja. Pohjoinen valokuvakeskus ry, puh. 040-7272135.E-mail. alla.raisanen@pohjoinenvalokuvakeskus.fi
| 
